Hermostollinen itsetuntemus toimii karttana työhyvinvointiin
Kuvittele hetki työpäivääsi. Olet kiireinen, kalenterisi täynnä ja sähköpostit kilahtelevat taukoamatta. Tunnet sydämen sykkeen kiihtyvän ja hengityksen muuttuvan pinnalliseksi. To-do-listojen vilske päässäsi saa pinnan kiristymään viulunkielen lailla. Tällaiset hetket ovat tuttuja monelle meistä, mutta kuinka hyvin tunnistat, mitä kehossasi ja hermostossasi todella tapahtuu? Ja ennen kaikkea: miten voisit vaikuttaa tähän?
Hermostollinen itsetuntemus ei ole pelkästään trendikästä hyvinvointipuhetta, vaan tieteeseen pohjautuva lähestymistapa, joka voi mullistaa työarkesi. Kyse on oman hermoston toiminnan ymmärtämisestä ja sen valjastamisesta palautumisen, työn imun sekä tuloksellisuuden hyödyksi. Käsissäsi on siis työkykyjohtamisen graalin malja.
Voit verrata tässä asiassa itseäsi merenkävijään, joka suuntaa kohti tuntemattomia vesiä. Miten varmistat, että pääset perille turvallisesti ja aikataulussa? Tarvitset vähintäänkin kartan, kompassin ja ruorin. Ymmärrys hermostosi toiminnasta ja kokemuksien kautta kasvatettu itsetuntemus toimivatkin arjessa kuin luotettava kartta, joka auttaa navigoimaan kuormituksen ja palautumisen maisemissa.
Tämä on ensimmäinen osa neljäosaisesta julkaisusarjasta, jossa avataan sitä, miten hermostollinen itsetuntemus voisi tukea sinua jaksamaan ja kukoistamaan nykypäivän työelämässä. Ensimmäisessä osassa pureudutaan saatavilla olevaan tietoon siitä, miten hermostomme toiminta ja itsetuntemus vaikuttavat työkykyymme (kartta). Toinen osa valottaa kehotietoisuuden ja omien tarpeiden tunnistamisen roolia työelämässä (kompassi). Kolmas osa tuo mukaan sen, mitä tässä sitten voi tehdä tarjoten käytännön neuvoja, joita voi lähteä hyödyntämään omassa työssään vaikka heti (ruori). Neljäs osuus viimeistelee sarjan antamalla näkökulmaa siihen, miten käsiteltyjä teemoja voi hyödyntää laajemminkin työkykyjohtamisen välineenä. Bon voyage!
Hermoston kartta muodostuu fysiologisista perusasioista
Ihmisen autonomisella hermostolla on elintärkeä rooli – se ohjaa meitä reagoimaan ympäristömme ärsykkeisiin säädellen koko kehomme toimintaa. Autonominen hermosto jakautuu kahteen pääosaan: sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Sympaattinen hermosto valmistaa kehon toimintaan stressitilanteissa, kun taas parasympaattinen hermosto edistää palautumista ja rauhoittumista. Nämä kaksi järjestelmää toimivat kuin tasapainottava keinulauta: toinen aktivoi, toinen rauhoittaa.
Oman kehomme aktiivinen tähystäjä, aivoissa sijaitseva mantelitumake, skannaa jatkuvasti kehoamme ja ympäristöämme selvittäen, onko nyt uhkaava vaiko turvallinen tilanne. Tätä aistimista kutsutaan neuroseptioksi. Kaikista kehon aisteista saatujen tietojen perusteella se valitsee, kumpaa hermoston haaraa se lähtee aktivoimaan.
Kiihdyttävä ja rauhoittava hermoston osa ovat toistensa vastinparit
Uhkaa tunnistaessaan sympaattinen hermosto aktivoituu, valmistellen kehon toimintaan – sydän sykkii nopeammin, lihakset jännittyvät ja tarkkaavaisuus terävöityy. Tämä ”taistele tai pakene” -reaktio on evoluution perintöä, minkä vuoksi sen reaktiot työelämän jatkuviin uhkiin, kuten oman idean esittämiseen palaverissa tai haastavan asiakkaan kohtaamiseen, on usein ylimitoitetun tuntuista. Mainittakoon, että hermostollinen virittyminen tapahtuu yhtälailla silloinkin, kun vireystilan kattoon nostava ärsyke on itselle innostava tai inspiroiva – hermostomme ei kovinkaan etevästi erota juoksemmeko riemuissamme eteenpäin vai kauhulla pakoon. Nykyajan työelämässä jatkuva sympaattisen hermoston aktivoituminen johtaakin herkästi uupumuskierteeseen.
Kun taas kehomme tähystäjä, eli neuroseptio, arvioi tilanteen turvalliseksi, käynnistyy kehossa parasympaattisen hermoston palautumista ja sosiaalista liittymistä tukevat mekanismit. Sydämen syke tasaantuu, ylimääräinen lihasten jännittyneisyys helpottaa, ruoansulatus alkaa toimia ja olotila alkaa muovautua tyynemmäksi. Ja niin kehomme alkaa täydentää energiavarastojamme, jäsentää opittua tietoa ja pyrkii saattamaan itsensä keholliseen tasapainotilaan, eli homeostaasiin.
Kuormituksen pysyessä pitkään korkeana sympaattinen hermosto saattaa jäädä dominoivaksi, mikä johtaa pitkittyneeseen stressitilaan. Tämä voi ilmetä muun muassa jatkuvana väsymyksenä, keskittymisvaikeuksina, kivuliaisuutena, sydänoireina, ärtyneisyytenä ja univaikeuksina. Joskus erittäin pitkittynyt stressitila alkaa jopa kääntyä ylivirittyneisyyden sijasta ns. energiansäästömoodiin eli alivireyteen. Tällöin keho ja mieli tuntuvat laahaavan perässä, ajatukset ovat sumussa eikä mitään tekisi mieli tehdä. Voit tutustua autonomiseen hermostoon lisää myös aiemmasta blogikirjoituksestamme.
Hermostollinen itsetuntemus viitoittaa tien aarrearkun luo
Hermostollinen itsetuntemus ei tarkoita vain stressin tunnistamista, vaan se avaa oven syvempään ymmärrykseen omasta itsestäsi – mukaan lukien vahvuutesi, haasteesi ja hermostosi yksilölliset toimintamallit. Hermostollisella itsetuntemuksella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan sen tunnistamista, miten oma hermosto reagoi ympäröivään maailmaan. Kun opit huomaamaan varhaiset merkit siitä, miten kehosi reagoi – kuten hengityksen muutokset, lihasjännityksen tai keskittymiskyvyn aaltoilun – voit reagoida ennen kuin tilanne kasvaa haastavammaksi.
Hermostollinen itsetuntemus kasvaa kokemuksellisuuden kautta. Sitä ei voi opettaa kalvosulkeisilla eikä pakottaa kiireisesti hutiloimalla. Itsetuntemus kasvaa, kun tekee ja kokee omassa kehossaan samalla pitäen mukana pohtivaisen ja uteliaan elementin: ”Miten kehoni reagoi tähän? Miltä kehossani tuntuu, kun teen näin?”. Usein tässä prosessissa on valtava apu siitä, jos saa tukea kehomielen ammattilaiselta, kuten psykofyysiseltä fysioterapeutilta. He ovat koulutettuja tunnistamisen tukemiseen ja oikealle tielle johdattavien kysymysten tai kokemusten mahdollistamisessa.
Työelämässä hermostollinen tila vaikuttaa suoraan vuorovaikutukseen, päätöksentekoon ja luovuuteen. Esimerkiksi kiireen keskellä sympaattisen hermoston aktivoituminen voi kaventaa ajattelua ja heikentää kykyä nähdä kokonaisuuksia. Vastaavasti, kun parasympaattinen hermosto saa tilaa, mieli avautuu, ajattelu selkeytyy ja yhteistyö muiden kanssa helpottuu. Kyseessä ei siis ole ainoastaan väylä vältellä sudenkuoppia vaan astinkivi matkalla kohti mielekästä ja inspiroivaa elämää – omaa henkilökohtaista aarrearkkua.
Lopuksi
Hermostollinen itsetuntemus on kuin kartta, joka näyttää mitä reittejä kulkemalla pääsee kohti tasapainoisempaa ja kestävämpää työelämää. Se auttaa sinua tunnistamaan ihmiskehon esihistoriallisten säätelyjärjestelmien roolin nyky-yhteiskunnassa ja näkemään, miten nämä mekanismit vaikuttavat omassa työarjessasi.
Seuraavassa osassa sukellamme kehotietoisuuden maailmaan. Oman kehon tuntemusten kuuleminen ja ymmärtäminen tarpeiden äänitorvena toimii kompassina hyvinvoinnin suunnan näyttämisessä. Pysy kuulolla – ilmoitamme uusista blogiteksteistä somessa, joten seuraathan meitä Instagramissa – ja jatka kanssamme tutkimusmatkaasi kohti kestävämpää työelämää!
Jos koet, että julkaisusarjan teemat ovat relevantteja teidänkin työyhteisössänne, älä epäröi ottaa yhteyttä pohtiaksesi yhdessä teille sopivia ratkaisuja. Toimitusjohtajamme ja vision rakentajan Jarmo Kvickin intohimo on kehittää suomalaista työkulttuuria sellaiseksi, jossa työntekijöiden hyvinvointi ja yrityksen tuloksentekokyky kulkevat käsi kädessä parempaan suuntaan. Flexion Työkykyjohtamisen malli tarjoaakin monipuolisia ratkaisuja erikokoisten yritysten tarpeisiin kattavista vuoden kestävistä yksilöterapiaa ja ryhmäkokemuksia yhdistävistä paketeista kevyempiin yhden iltapäivän työpajoihin. Aloita matkasi!
