Ulla Ollikkala

Asiantuntijuus omassa työssäni psykofyysisenä fysioterapeuttina rakentuu vuosikymmenten kokemuksesta, koulutuksesta ja jatkuvasta itsereflektoinnista. Se ei ole vain tietoa teorioista, vaan ennen kaikkea herkkyyttä kohdata ihminen kokonaisena, kehollisena, psyykkisenä ja relationaalisena olentona.

Kokemus on opettanut minulle, että jokainen ihminen tarvitsee tulla kohdatuksi eri tavalla. Sama lähestymistapa ei toimi kaikille, eikä valmista mallia tai mittaria ole, johon työni voisi nojata mekaanisesti. Työskentely on jatkuvaa hienosäätöä, kuuntelua, havainnointia, kehollisten viestien lukemista ja sanattoman tiedon vastaanottamista. Se on kykyä olla läsnä niin, että toinen voi kokea turvaa ja tulla nähdyksi.

Asiantuntijuuteeni kuuluu myös keskeneräisyyden hyväksyminen. En ole täydellinen, ja teen virheitä. Oleellista on, että tunnistan ne nopeasti ja uskallan sanoittaa ne ääneen asiakkaalle. Tämä ei ollut nyt sopiva suunta, peruutetaan ja etsitään uusi. Juuri tämä avoimuus ja korjaava liike rakentavat luottamusta ja vahvistavat turvallista vuorovaikutusta.

Erityisesti vaikean trauman parissa työskenneltäessä tarvitaan koko osaamisen kirjoa, neurobiologian ymmärrystä, kehotietoisuutta, säätelytaitoja, traumainformoitua työotetta sekä eettistä herkkyyttä. Asiantuntijuus ei tällöin ole valmiita vastauksia, vaan kykyä kulkea rinnalla, säädellä yhdessä ja edetä asiakkaan hermoston tahdissa.

Minulle asiantuntijuus on ennen kaikkea kohtaamisen herkkyyttä, vastuullista läsnäoloa, rohkeutta kohdata, taitoa pysähtyä ja valmiutta muuttaa suuntaa silloin, kun se palvelee parhaiten asiakkaan toipumista.