Huhti-toukokuussa Flexiolla saatiin perehtyä tärkeään teemaan huippuasiantuntijan johdolla, kun FT, traumapsykoterapeutti VET, musiikkiterapeutti, tanssi-liiketerapeutti ja traumapsykoterapeuttikouluttaja Marko Punkanen kävi pitämässä yhteensä kuuden päivän koulutuksen aiheesta Trauma kehossa – Keho trauman hoidossa. Koulutus syvensi Flexion terapeuttien ja muiden koulutukseen osallistuneiden terapiatyön ammattilaisten osaamista traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa työskentelyssä.
Arkikielessä traumatisoitumisesta puhutaan usein varsin huolettomasti ja sillä saatetaan tarkoittaa lähes mitä tahansa ikävää kokemusta. Kun ammattilaiset puhuvat traumasta, sillä tarkoitetaan kokemusta, joka ylittää yksilön sopeutumiskyvyn rajat. Samanlainen kokemus ei traumatisoi kaikkia, eikä mikään tapahtuma itsessään ole välttämättä traumaattinen. Siihen, muodostuuko jostain tapahtumasta tai olosuhteista ihmiselle traumaattinen kokemus, vaikuttaa paitsi tapahtuma itsessään, myös kokijan henkilökohtaiset ominaisuudet ja voimavarat sekä muilta ihmisiltä saatu tuki.
Traumaattinen tapahtuma ei välttämättä ole äkillinen ja dramaattinen, kuten väkivallan kohteeksi joutuminen, vakava onnettomuus tai luonnonkatastrofi. Myös pitkään jatkuvat kohtuuttomat olosuhteet, kuten lapsena koettu laiminlyönti tai koulukiusaaminen voivat johtaa traumatisoitumiseen. Traumatisoitumisessa keskeistä on se, että tilanne on ihmiselle niin ylivoimainen, että hänen mahdollisuutensa puolustautua ja vaikuttaa tilanteeseen ylittyvät.
Kun kohtaamme uhkaavan tilanteen, oli se sitten meitä lapsena välinpitämättömästi kohdellut vanhempi, aggressiivinen vastaantulija, uhkaava ilmapiiri kotona tai äkillinen hengenvaara, tahdosta riippumaton hermostomme käynnistää meissä reaktioita ja toimintaa, joiden tavoitteena on suojella turvallisuuttamme ja henkeämme. Mielemme valpastuu ja kehomme vireystila nousee, josta merkkinä on esimerkiksi sykkeen kohoaminen, hengityksen tiheneminen ja lihasjännitys. Jos saamme uhkan torjuttua puhumalla, pyytämällä apua muilta, taistelemalla tai juoksemalla pakoon, tilanne laukeaa ja voimme jälleen rentoutua.
Traumaattisessa tilanteessa tällaiset aktiiviset puolustautumisen tavat eivät tuota tulosta, vaan uhka on ylitsepääsemätön. Tällaisessa tilanteessa kehomme toimii automaattisesti ja pyrkii selviämään tilanteesta mahdollisimman vähillä vaurioilla. Seurauksena voi olla jännittynyt jähmettyminen tai totaalinen lamaantuminen, eräänlainen näkymättömäksi tekeytyminen. Luonnollinen puolustusreaktio jää kesken, ja keho ja mieli jäävät ikään kuin jumiin uhkan ja hädän kokemukseen. Tästä on kyse traumatisoitumisessa.
Traumatisoituneen ihmisen huomio kiinnittyy vielä kauan tapahtuman jälkeenkin erilaisiin traumaattisesta tilanteesta muistuttaviin yksityiskohtiin, joita voivat olla esimerkiksi äänet, tuoksut, värit, tunteet tai tunnelmat. Nämä niin kutsutut traumatriggerit laukaisevat mielessä ja kehossa samanlaisia reaktioita ja hädän kokemusta kuin alkuperäisessä tilanteessa. Siten henkilö elää traumaattista tilannetta kehonsa kautta uudelleen ja uudelleen myös tilanteissa, joissa ei tosiasiassa ole mitään vaaraa.
Traumatisoituneella kehon ja mielen vireystila, ”kierroslukumittari”, on usein pitkäaikaisesti joko yli- tai alikierroksilla tai vaihtelee hallitsemattomasti näiden välillä. Rentoutuminen voi olla vaikeaa, tunne-elämä ailahtelevaista ja vaarattomat tapahtumat voivat jopa ajaa ihmisen paniikkitilaan tai lamauttaa täysin. Jos primitiiviset puolustautumisreaktiot ja niihin liittyvät tunteet aktivoituvat arjessa hallitsemattomasti ilman syytä ja vaikeuttavat elämää, ollaan traumatisoitumisen äärellä.
Miten traumasta sitten voi toipua? Traumasta toipuminen on pitkä prosessi, jossa usein tarvitaan monien eri ammattikuntien apua. Traumaattisia kokemuksia voidaan käsitellä psykoterapiassa keskustelemalla, mutta koska traumatisoituminen on syvällisesti kehollinen tapahtuma ja kokemus, on tärkeää, että myös kehoa huomioidaan sen hoidossa. Traumasta toipumisessa on keskeistä, että oma keho alkaa jälleen tuntua turvalliselta paikalta. Kokemus turvallisuudesta on aina pohjimmiltaan kehollinen kokemus, ei ajatus. Sanallinen vakuuttelu siitä, että ei ole mitään hätää ei riitä, jos keho on samalla hätätilassa. Tämän takia trauman hoidossa on tärkeää työskennellä kehon reaktioiden ja tuntemusten ymmärtämisen ja säätelyn kanssa. Tämän asian ammattilaisia ovat psykofyysiset fysioterapeutit.
Kun traumaa hoidetaan psykofyysisessä fysioterapiassa, tavoitteena on ensin terapeutin avulla vakauttaa ja rauhoittaa kehon reaktioita ja vireystilaa ja ajan myötä oppia säätelemään niitä itse. Kehotietoisuusharjoitukset ovat tärkeä ensimmäinen askel traumasta toipumisessa ja sen ymmärtämisessä, miten trauma edelleen elää traumatisoituneen ihmisen kehossa. Oman kehon reaktioiden ja tuntemusten ja niiden tuottamien tunteiden havainnointi ja ymmärtäminen rakentaa pohjaa niiden säätelylle ja hallinnan tunteen vahvistumiselle. Terapiassa opetellaan erottamaan, minkälaiset reaktiot ympäröiviin ihmisiin ja tapahtumiin ovat tarkoituksenmukaisia, mitkä puolestaan trauman aiheuttamaa ylimitoitettua tai vääristynyttä reagointia. Kehotietoisuus myös tarjoaa välineen maadoittua nykyhetkeen tilanteissa, joissa traumamuistot uhkaavat viedä mukanaan menneisyyteen.
Onnistuneessa trauman hoidossa voidaan ajan myötä edetä tilanteeseen, jossa asiakas pystyy kohtaamaan ja käsittelemään traumaattiset muistot turvallisesti ja saamaan kokemuksen kesken jääneen puolustautumisen loppuun saattamisesta. Silloin traumamuiston ja sen aiheuttamien oireiden ote elämästä hellittää. Traumaattinen kokemus asettuu osaksi koettua elämänhistoriaa, mutta se ei enää ole kuskin paikalla hallitsemassa arkea.
Flexion psykofyysisen fysioterapian ammattilaiset ovat myös trauman kehollisen hoidon ammattilaisia. Terapiaprosessin kulmakivi on asiakkaan ja terapeutin välinen luottamuksellinen suhde, jossa asiakas tulee nähdyksi ja kuulluksi omana kokonaisena itsenään. Tätä luottamusta aletaan rakentaa ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, terapeutin aidolla ja turvallisella läsnäololla.
Hengitä vapaasti – me lupaamme auttaa.
Jenny Turunen
